Tiivis tilannekatsaus

Paljoa en ehdi kirjoittaa, mutta pientä raporttia tähän väliin.

Jotenkin tuntuu, että olen hmm, tyytyväisempi aiempaan nähden. En aikaansaavampi, vaan tyytyväisempi. En tiedä, onko tämä hyvä vai huono juttu - olenko positiivisemmalla mielellä vaiko heittänytkin kaiken toivoni suoriutua asioista paremmin?

Vai alanko saamaan asioita tehtyä, kun olen ensin saanut motivaationi kuntoon?

Joka tapauksessa haluan nähdä, mitä tapahtuu. Olen utelias. Hämmentynyt. Toiveikas.

Ja jälleen: pahoitteluni koruttomasta, puolivillaisesta tekstistä. Hieman hävettää tällainen. Pakko myöntää, tämän blogin aihe ei ole kaikkein inspiroivin kirjoittaa hienoja sepustuksia. Ketäköhän tästäkin voi syyttää?

Back to business

Eilen en sitten raportoinutkaan mitään. Ei sillä, että olisi ollut mitään mullistuksia tapahtunutkaan, pienellä happihyppelyllä kyllä onnistuin käymään. En tiedä, lasketaanko sitä lenkiksi, mutta sen verran rapakunnossa olen tällä hetkellä, että pienestä täytyy aloittaa.

Mielenkiintoinen havainto

Tai ajatus. Jotenkin tuntuu, että mielialani olisi hieman paremmalla tasolla kuin vaikkapa viikko sitten, mutta en saa siltikään juuri mitään aikaiseksi. Sitten päästään mielenkiintoiseen asiaan: saamattomuuteni ei enää haittaa niin paljoa. Voin olla ihan vain so what, ehtiihän sitä tiskata huomennakin. Tai ensi viikolla. Ja kyllähän koulussa järjestetään uusintakokeita.

Siis... Mitä ihmettä? No joo, aiemmin kyllä taisin stressata asioista vähän liikaakin, mutta nyt tuntuu, että olen heilahtanut keskiviivan yli suoraan toiselle puolelle. En saa toivomiani asioita tehtyä, ja olen sujut sen kanssa. Onko tämä osa paranemisprosessia vaiko jotain muuta?

Toivottavasti osa paranemista - nyt kyllä tuntuu, että pikkuhiljaa alkaa taas mielenkiinto palata minulle tärkeisiin asioihin. Kuten tämäkin, että pitkästä aikaa päädyin kirjoittamaan. Tällä hetkellä suhtaudun positiivisesti ajatuksiini toipumisesta. Ehkä mäkikuisma tepsii minullekin? Tai ainakin sujuvasti esittää tepsivänsä.

P.S. Hälläväliä-asenne näyttää tarttuneen kirjoittamiseenikin - tuli naputeltua todella huolittelematonta ja jopa tylsähköä tekstiä. Pyydän anteeksi. Jospa saisin asenteitani vähän korjattua tulevaisuudessa.

No, kävinkö lenkillä? En...

Edellisessä kirjoituksessani tein pyhän päätöksen tehdä tänään vähintään puolen tunnin juoksu/kävelylenkki. Ja lipsuin tuosta. Kävin kyllä vähän alle kahden kilometrin päässä hakemassa postista paketin, lasketaanko se? Ei se ole sitä, mitä itselleni lupasin. No, jos vaikka huomenna...

Ja raportointia

Jotenkin tämä päivä meni taas heikommin kuin pari edellistä, vaikka sain pitkät, mukavat yöunet. En ole oikein muuta tehnyt kuin istunut tietokoneen äärellä koko päivän tekemässä ei-mitään. Tai kävinhän siellä postissa. Mutta varsin turha päivä, toivottavasti huomenna elämä näyttää taas kirkkaammalta. Positiivisena puolena täytyy mainita, että levottomuuden tunne on vähentynyt. Ainakin sellainen fyysinen levottomuus - mieli poukkoilee paikasta toiseen ihan kuten ennenkin.

Tänään suunnittelin liikuntaa...

Suunnitelman asteelle se jäi. No, tuli kyllä kauppareissusta ja muista varmasti joku puoli tuntia, mutta tarkoituksena oli ensimmäistä kertaa kuukausiin lähteä ihan varta vasten juoksu/kävelylenkille.

Pari vuotta sitten olin elämäni terässä - pystyin juoksemaan yhtäjaksoisesti pitkiäkin aikoja, ja kymmenen kilometriä meni alle tuntiin. En tietenkään ole mitään huipputasoa koskaan ollut, mutta hyväkuntoinen kuitenkin. Pikkuhiljaa kuitenkin lenkkeily jäi enemmän ja enemmän taka-alalle, ja juoksemaan lähteminen oli yhä vaikeampaa.

Liikunta tutkitusti auttaa masennukseen. Tai sanotaan muistaakseni tutkitusti, koska en jaksa etsiä todisteita väitteelleni. Verenkierto aivoissa ja koko kropassa vilkastuu, ja vapautuu vaikka sun mitä endorfiineja. Stressi vähenee. Ongelmana on, että masentuneena ei huvita lähteä pitkomaan pitkin puistikoita, ja kun ei lähde, seuraavalla kerralla se on yhä hankalampaa. Ja sitten lopulta antaa koko asian olla.

Huomenna. Huomenna lähden vähintään puolen tunnin lenkille. Näin päätän, ja kun se on julkisesti ilmoitettu, päätöksestä on vaikeampi luistaa.

Lääkintäraportti jatkuu

Viime yö oli jälleen todella levoton, ja koko tämänkin päivän olen ollut jotenkin jännittyneessä tilassa ilman nähtäviä ulkoisia syitä. Illalla päässä pyörivät bloggausasiat niin innokkaasti, etten saanut unta, ja aamusta heräilin ehkä tunnin ennen herätyskellon soimista. Tässä kyllä ehkä oli syynä tieto aikaisesta herätyksestä, joka jo valmiiksi ärsytti ja nosti stressitasoja.

Mielialani on ollut ihan kohtuukorkealla, vähän vajosin jossain vaiheessa miettimään no, kaiken hankaluutta. Edelleen ja edelleen on ongelmia keskittymisessä, tänään jopa enemmän kuin eilen. Johtuneeko sitten muutenkin hieman levottomasta olosta. Mietin, johtuisiko levottomuuteni aloitetusta lääkkeestä. Todella monia muitakin selityksiä on. Seuraan tilannetta, ja jos ei parin päivän päästä ala helpottaa tai löydy muita syitä, niin kokeilen vähentää annostusta yhteen nappiin päivässä.

Niin, muutamien päivien ajan minulla on esiintynyt pientä huimausta noustessani äkisti seisomaan oltuani pitkään vaikka makuulla. Aamuisin on pitänyt parin sekunnin ajan sängynreunalla istuen tasata päätä ennen kuin kehtaa nousta ylös. Muulloin huimausoireita ei ole esiintynyt. Mutta siis tällaista ei ole ennen juurikaan esiintynyt, joten uskaltaisin olettaa mäkikuismalla olevan jotain tekemistä asian kanssa. Varsinkin, kun yleisenä sivuvaikutuksena monessa lähteessä mainitaan juuri huimaus. Seurataan tätäkin.

Masennustestailu

Teinpäs tänään masennustestejä. Tämä olisi pitänyt tajuta jo ennen ongelmaan puuttumista, jotta voisi kunnolla vertailla tuloksia vaikka kuukauden päästä.

http://www.masennustesti.info/ (19/30 p., yli 12 viittaa masennukseen)
http://www.terveysportti.fi/xmedia/pgr/100.012.html (23 p. eli kohtalainen tai keskivaikea masennus)

Tuo jälkimmäinen on kyllä siitä huono, että siinä kysellään laihtumisesta, kun minulle päinvastoin on kerääntynyt vähän lisää painoa - etenkin makeaa tulee syötyä liikaa. Nukkumiskysymyksessä ei ollut vastausvaihtoehtoa lisääntyneelle väsymykselle ja nukkumisen määrälle - minulla vielä nämä luokat ovat sekaisin niin, että heräilen ja pyörin levottomana sängyssä aamuyöstä, mutta saatan silti nukkua ylipitkään. Kyselyssä ei ole niinkään otettu huomioon epätyypillisen masennuksen mahdollisuutta.

Mäkikuismaraportointia

Minua on muuten jotenkin käynyt ärsyttämään sana mäkikuisma. Tuntuu, että käytän sitä ihan liikaa, ja se vaikuttaa jotenkin... Mielikuvituksettomalta. Pitänee puhua vain lääkkeestä tai pilleristä, mutta siitä taas tulee ihan narkkariolo... Mutta asiaan.

Tänään oli lyhyistä yöunista huolimatta ihan hyvä päivä, joskaan en edelleenkään saanut itseäni patistettua oppikirjojen pariin. Miksi lyhyet yöunet? No, innostuinpa kirjoittelemaan toistakin blogia ihan eri aiheesta, ihan vain pitääkseni yllä edes jonkinlaista ei-hävettävää tasoa englannin kielessä. Siinä sitten puuhastelinkin aamukolmeen, eikä nukkumisesta tullut mitään peiton alle ujuttauduttuanikaan (et usko, miten pitkään tavailin tuota sanaa mielessäni). Muutaman tunnin verran tuli sitten uinuttua. Mutta juttelin tänään ihmisille enemmän kuin viime aikoina yleensä, ja nautin siitä. Keskittyminen kuitenkin edelleen aika pohjalukemissa, samoin hiemankin suurempaa päänvaivaa tuottavien asioiden tekeminen.

Jospa lääkeaine käy pikkuhiljaa tehoamaan? Vai onko tämä vain plasebovaikutus? Vaiko vain hyvä päivä levätyn viikonlopun jälkeen? Olisiko matala mieliala vallannut heti kun yritän tehdä jotain enemmän ponnisteluja vaativaa? Sen kuulet seuraavassa jaksossa.

Tai ehkä sitä seuraavassa. Tai ei milloinkaan. Maailma tarvitsee lisää mysteereitä.

1. viikon havainnot ja käyttökokemukset

Eli miltä mäkikuisman käyttö vaikuttaa. Aloitin havaintojeni seurannan kirjaamalla asioita ylös muistikirjaan, jonka sisällön nyt suollan tänne.

Ma 12.8.

Aloituspäivä. Aamuyön nukkuminen oli vähän levotonta, eikä ihmisten näkeminen suuremmin huvittanut. Kaikkea ei saanut tehtyä, mitä oli suunnitellut.

Avatessani pienen mäkikuismapurnukan nenään lehahti voimakkaahko tiivistetyn kasvin haju. Itse pillerit ovat jonkun Multitabin kokoisia, tummanvihreitä napukoita. Ei mikään kaikkein esteettisin kulinaristinen kokemus, mutta kävin noita nappaamaan tasaisin välein kahdesti vuorokaudessa.

Ti 13.8.

Jälleen levotonta nukkumista aamusta. Herätyskello oli soimassa herätäkseni ihmisten aikoihin, mutta torkutin sitä, kunnes se tajusi luovuttaa. Päivällä mieli oli ehkä vähän korkeammalla kuin eilen, ihmisetkin tuntuivat taas mukavilta. Keskittymiskykyä ei nimeksikään. Liikunnan vuoksi sain käytyä ostoksilla kaukaisemmassa kaupassa kuin n. kilometrin päässä oleva lähimarketti. Siis kävellen.

Ke 14.8.

Edelleen levotonta nukkumista. Herätessäni leuka ja hampaat tuntuivat siltä, kuin olisin kiristellyt niitä yön. Varmasti osasyyllinen tähän oli tiedossa ollut aikainen herätys ja stressaava päivä. Siinä aika sitten menikin väsymystä vastaan taistellessa, kuitenkin kavereiden kanssa hyvillä mielin juttelin.

To 15.8.

Ja edelleen levoton aamu, mutta univelat tuntuivat tulleen kuitatuiksi. Keskittymisestä ei taas ole tietoakaan - pieni valoisa puoli tässä se, että keskittyminen hairahtui tulevien asioiden suunnitteluun. Tai no, osaksi puhtaaseen päiväunelmointiin.

Pe 16.8.

Silläkin uhalla, että toistelen vain vanhoja havaintojani, mainitsen yön olleen levoton, etenkin aamusta. Levottomampi jopa kuin aiemmin rekisteröidyt. Aamupäivällä olisi ollut ohjelmaa, mutta se jäi väliin, kun en jaksanut nousta ylös. Kuitenkin lopulta kampeuduttuani sängystä sain ihan mukavasti tehtyä asioita - käytyä kaupassa ja pestyä pyykkiä. Joskin kaupassa jotenkin muut ihmiset tahtoivat ärsyttää - näytin kuitenkin kohteliasta naamaa ymmärtäen,  että ärsytys johtuu minusta eikä heistä.

La 17.8.

Nukkuminen vähän helpompaa, kuitenkin levotonta pyöriskelyä edelleen havaittavissa. Olin kuitenkin tyytyväinen vapaapäivästä ja mieliala tuntui olevan aika korkealla. Tein itse pitsaa rennomman päivän kunniaksi. Ja söin sitä valtavat määrät, kuten myös suklaata. Huoh. Innostuin pitkästä aikaa osallistumaan arvontoihin netissä, siinä sitten ilta kuluikin. Mukava oli päästä tekemään tuollaista kevyttä, suhteellisen aivotonta puuhastelua.

Su 18.8.

Ensimmäinen rauhallinen yö pitkään aikaan. Vähän hämäriä unia kyllä esiintyi, mutta nekään eivät ole minulle niin epätavallisia. Nukahtamisessa oli pieniä ongelmia. Keksin aloittaa tämän blogin! Tämä on minulle aika ennenkuulumatonta, ja olen jopa ylpeä siitä, että sain itseni patistettua tätä naputtelemaan. Jonkinlaista viitseliäisyyttä vielä minussakin jäljellä. Ja no, sitten taas minun olisi tänään pitänyt saada opiskeltua rästiin jääneitä asioita, jotten olisi ihan pihalla koulun alkaessa taas. Kai sitä ehtii? Sen säännön asetan itselleni nyt ja tässä, että ensin koulu, sitten bloggaus. Tai siis huomisesta alkaen. Hyvät päätökset pannaan täytäntöön aina huomenna.

Yhteenveto

Mitään mullistavaa en ole ensimmäisenä mäkikuismaviikkona huomannut, eikä se ole yllätyskään. Kaikissa virallisemmissa lähteissä sanotaan, että vasteen esilletulo voi kestää useamman viikon. Netistä löytämissäni yksityishenkilöiden kertomuksissa on kylläkin nopeampaan vasteeseen viittaava trendi.

Mutta niin. Viime yönä nukuin tosiaan paremmin kuin aiemmin, mutta tuo oli vain yksi yö ja vähäisillä stressitasoilla. Nähtäväksi jää, miten taas arkipäivinä menee. Innostus ja aloitekyky on tainnut kyllä hieman lisääntyä - miksikähän tätäkin nyt tässä kirjoitan! Vielä kun saisi jostain kyvyn keskittyä. Tämä ongelma voi tosin liittyä muuhunkin kuin masennukseen, mutta toiveena on, että keskittyminenkin hieman helpottuu masennusoireiden lieventyessä. Mutta askel kerrallaan.

Vähän mietityttää, onko päivittäinen edistyksen seuraaminen paras keino arvioida lääkehoidon tepsivyyttä. Vaikutus on niin hidasta, ettei sitä huomaa lyhyin väliajoin seuratessa? Tulee mieleen kasvavat lapset - vanhemmat eivät huomaa muutosta, mutta vaikka harvemmin tavatun mummin luona kyläillessä ensimmäinen huudahdus on "Ootpas sä kasvanut!" No, kokeillaan vielä jatkaa samaan malliin.

Mitä varten kirjoitan?

Tämä blogi seuraa arjen yksinkertaisissa ongelmissa kahlaavan, todennäköisesti - muttei todennetusti - masentuneen nuoren naisen elämää ja pyrkimyksiä päästä (rummun pärinää) uuteen nousuun elämässä. Erityisesti haluan tehdä pientä, omakohtaista tutkimusta mäkikuismasta (Hyperiforce Nova 300 mg 2 x pv), jota kävin hyvin epäileväisenä napsimaan viime maanantaina eli hmm, 12.8.13. Päätin kirjata päivittäiset havaintoni ylös. Tänään tulin siihen tulokseen, että päätöksessä on helpompi pysyä, jos on edes teoreettinen ajatus siitä, että joku voi kokeiluani seurata.

Kenen kannattaa tätä lukea?

Ei varmaan kenenkään. Jos kuitenkin haluat lukea elämän pienet asiat haasteellisiksi kokevan alisuoriutujan omakohtaisia kokemuksia, olet oikeassa paikassa. Tai jos jollain muulla tavalla koet aiheeni kiinnostaviksi, tai vaihtoehtoisesti niin tylsiksi, että saat tästä hyvät unilukemiset. Siinä tapauksessa olen iloinen, että saatoin auttaa.

Kirjoitan pääasiassa itselleni ja sen verran henkilökohtaisista asioista, etten toivokaan suurta lukijakuntaa. Kuitenkin mielelläni otan vastaan kommentteja ja mielipiteitä. Jotkut pienet seikat ovat voineet kirjoitusprosessissa muuttua ihan vain sillä, ettei henkilöllisyyteni kamalan kirkkaasti paistaisi läpi, mutta olennaiset asiat kuitenkin pitävät paikkansa. Kirjoitustyylini saattaa vaihdella jäyhän asiallisesta filosofiseen hyppien välillä jopa satiirin puolella. Lukeminen tapahtuu siis omalla vastuulla. Vakuutusten omavastuuosuuksien kannattaa siis olla kunnossa.

Niin ja tuosta vielä - kirjoitukseni tulevat hyvin pitkälti käsittelemään masennusta, keskittymisongelmia ja niiden kanssa pärjäämistä, mutta tyyli tosiaan voi tuntua hyvin kevyeltä. Tämä saattaa monista tuntua oudolta ja ehkä loukkaavaltakin, mutta se on vain minun tapani käsitellä raskasta asiaa ja ehkä myös keino etäännyttää itseni liian läheisestä aiheesta.

 Kirjoittajasta

Olen kolmatta vuosikymmentäni tässä maailmassa elelevä opiskelija, jonka opiskelemiset ovat aina olleet vähän heikoilla kantimilla. Käyttäytymiseni on vuosien varrella hiipunut peruskoulun aikaisesta jokapaikan rääväsuusta nykyiseen kotona viihtyvään hissukkaan, joka aina miettii, mitä muut hänestä ajattelevat. Minulla on ikävä lapsuuden itsevarmaa, toimeliasta asennettani. Kyllä, olin silloin varsin äänekäs ihan häiritseviin mittasuhteisiin asti, mutta silloin olin minä. Nyt tuntuu, että jokin olisi painamassa tuota luonteenpiirrettäni alas - että yhä olisin tuo valoisa puuhailija jonkin tukahduttavan kerrostuman alla.

Näköjään ajatus harhailee, ei mitään uutta sekään. Niin paljon on kerrottavaa, mutta kaikki tulee päähän yhtenä ryöppynä, josta saa kirjattua ylös murto-osan ennen kuin ajatus taas karkaa. Mutta siis lähdetään ihan perustiedoista. Tämä on ensimmäinen blogini, joten antakaa anteeksi aloittelijan tyhmästelyt.

Ja vielä disclaimer:

Jos epäilet itselläsi masennusta tai muuten elämä tuntuu vaikealta, kannattaa ilman muuta kertoa siitä asianmukaiselle terveydenhuollon ammattilaiselle sen sijaan, että luet tällaisia järjettömyyksiä. Toki eräänlaisesta vertaistuesta saattaa tämäkin käydä, jos asiaa laajasta näkökulmasta katsotaan. Mutta siis ammattiapu paras apu.

Jos etsit tietoa masennuksesta tai mäkikuisman käytöstä ja satuit jotenkin ihmeen kaupalla päätymään tälle sivulle, luultavasti tämä on väärä paikka etsiä. Ehkä jaan jotain löytämääni oikeaa tietoa tai linkkejä hyödyllisille sivustoille, mutta suurin osa höpötyksestäni on omakohtaista jauhantaa, josta ei voi vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä yleisempään suuntaan. Kaikki ihmiset ovat erilaisia. Tämä on yhden ihmisen tarina.